sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Länsimaiden tragedia


Tatu Vaaskivi
Huomispäivän varjo – Länsimaiden tragedia
toim. Jukka Pennanen
Tiberiuskirjat 2017


Oululaisen, nuorena menehtyneen Tatu Vaaskiven (1912-1942) maine on kantanut nykypäivään saakka. Vaaskiven muistoa vaalittaisi kaupungissa enemmänkin, jollei 1990-luvulla olisi puolivahingossa purettu hänen viimeistä asuinpaikkaansa Hietasaaressa. Kaupunginkirjaston nettisivuille on kuitenkin laadittu hyvä kooste Vaaskiven elämästä ja teoksista.

Vaaskiven muistoa vaalii myös Tiberiuskirjat, joka on julkaissut jo useita uusia painoksia hänen kirjoistaan. Viimeisin uusintajulkaisu on Huomispäivän varjo, joka alkujaan julkaistiin vuonna 1938. Teos on jatkoa edellisenä vuonna ilmestyneelle Vaistojen kapinalle, joka popularisoi psykoanalyysiä.

Huomispäivän varjo on saanut alaotsikokseen Länsimaiden tragedian. Siinä on selkeä yhtymäkohta maailmansotien välisenä aikana paljon luettuun Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoon. Vaaskivi sattuvasti huomauttaa, että kulttuuripessimisti Spengler kirjoitti teoksensa ”vastalauseeksi kulttuurioptimismille ja edistysuskolle” jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sodan jälkeen vuosina 1918-1922 se resonoi hyvin valitsevaan ajatteluun ja kulttuurimorfologiseen kiinnostukseen.

Vaaskiven tyylilaji mainituissa kahdessa teoksessa on esseistiikka. Hän tekee analyysiä ajastaan, tosin osaamatta nähdä tulevaa sotaa. Tälle on syynsä. Jälkihuomatuksessa Vaaskivi myöntää teoksen paljon velkaa Eino Kailan ajattelulle, joka on saanut hänet monin kohdin haistamaan ”henkisen ummehtumisen tympeän, kitkerän ja tervettä taistelumieltä herättävän lemun”. Kokonaisuus on Spenglerin ajattelun tuomista 1930-luvulle. Länsimainen kulttuuri oli Vaaskiven mielestä monin kohdin analoginen antiikin lakastumisen lakastumisen kanssa. Kirja tarjoaa monenlaista mielenkiintoista pohdittavaa vielä 2010-luvulla, esimerkiksi pakanallisen jumalasuhteen kautta. Paradoksit näkee hyvin historian läpi.

Teoksen toimittanut Jukka Pennanen on laatinut tarkat selitykset Huomispäivän varjoihin. Ne osoittavat, että Vaaskivi todella viljeli vierasperäisiä sanoja ja mainitsi koko joukon entisaikain vaikuttajia.

Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlinnan yhteydessä on nostettu esiin erilaisia teemoja itsenäistymisen ajoilta. Yksi niistä on se, että vuonna 1917 puolet suomalaisista oli alaikäisiä, lapsia (0-14-vuotiaita) oli 35 prosenttia väestöstä. Suomalaiset olivat keski-iältään hyvin nuori kansa, 1910-luvulla syntynyt mies saattoi odottaa elävänsä 43-vuotiaaksi. Tatu Vaaskiveä on usein kuvailtu nuorena paljon aikaansaaneeksi ihmiseksi. Väestöhistoriallisia faktoja tarkastellen Vaaskivi oli aikansa lapsi ja myöhemmin nuoruuteen ja elämän kiihkeyteen liittyvät lausunnot ovat anakronistisia. Tuolloin ihmiselo oli lyhyt ja jäljen jättääkseen piti tarttua toimeen ajoissa.



Julkaistu Kaltiossa 4/2017.


lauantai 21. lokakuuta 2017

Eeron eka kerta



Petteri Tikkanen
Eka kerta
Like 2017

Eeron tarina jatkuu. Viidennessä osassa päähenkilö ottaa ensimmäisiä itsenäisen elämän askelia. Petteri Tikkasen omaelämäkerrallinen Eero-sarja sai tunnustetun alun, kun uutisankkuri Matti Rönkä valitsi sarjan ensimmäisen osan Eero (Like 2009) Sarjakuva-Finlandian voittajaksi vuonna 2010. Rönkä perusteli valintaansa näin: ”Yksinkertainen, mutta koskettava, tärkeäkin tarina. Sen kuvakerronta on huoliteltua ja tyylikästä, jossa vähäisillä yksityiskohdilla on aina tarkoitus. Draama on eheä – Eeroa koetellaan, ja hän päätyy tilanteeseen, josta ei ole paluuta. Mutta kivut kasvattavat, suurentavat.” Samat sanat voisi sanoa sarjan seuraavistakin osista, Mopo (2011), Autoerotiikkaa (2013), Armeija (2014) ja uutuudesta Eka kerta (2017). Sarjan neljä ensimmäistä osaa on julkaistu saksaksi yhteisniteenä Blitzkrieg der Liebe (Avanta 2014).

Ensimmäisen kerran lisäksi viidennessä osassa keskeisessä osassa on itsenäistyminen, omilleen muuttaminen. Vanhempien luona tila käy ahtaaksi. Ekaan kertaan osaltaan ohjaa se, että Suosikin keskiaukeamajulisteen Lucy Ewing, näyttelijä Charlene Tilton ei enää herätä samanlaisia fantasioita kuin aikaisemmin. Tilton päätyy taiteltuna koulupöydän alalaatikkoon.

Suurin elämänmuutos on kuitenkin opiskelupaikan saaminen. Kaikki ovat iloisia Eeron puolesta, paitsi yksi, rakkauden kohde. Opiskelujen aloittamiseen siis tuntui liittyvän enemmän kuin kotikaupungin taakse jättäminen. Sarjakuvan viimeinen ruutu kuitenkin tuo Eerolle helpotuksen. Orastava rakkaus saanee jatkoa.

Vaikka sarjakuva on omaelämäkerrallinen, tunnistettavia maisemia tai katukuvia Tikkasen kotiseudulta ei työssä ole. Itse koettu kasvaa yleisinhimilliseksi, esimerkiksi sulakkeen vaihtaminen ei ole pelkästään sulakkeen vaihtamista, vaan itsenäistymisen merkki. Toistuva teema sarjan kirjoissa on se, että elämä kantaa haasteiden yli. Jos jotakin iisalmelaista sarjasta etsii, niin lähinnä mieleen tulee Eeron hiusmalli. Iisalmen torilla oleva Kalapoika-patsas on saanut lainata hiustyylinsä Tikkasen Eerolle. Tosin uusimmassa albumissa Eeron tyyli on kantta lukuunottamatta toinen, takatukka ei enää lainehdi vaan on nyrhityn oloinen. Sellainen taisi olla tuolloin muotia.

Petteri Tikkanen on kertonut, että Eeron tarina jatkuu. Seuraavat teokset eivät välttämättä ole yhtä omaelämäkerrallisia kuin tähän asti. Sarjakuvan Eeron elämä lähtenee omaan suuntaansa.

Tikkasen huoliteltua siveltimen jälkeä on nautinto seurata. Sivusommitelmat ovat harkittuja ja toimivia. Ensimmäisen kerran sarjakuvan lukee nopeasti, mutta siihen palaa useampia kertoja. Toisilla lukukerroilla teoksesta nauttii hitaasti ja yksityiskohtiin uppoutuen. Teknisen taituruuden lisäksi Tikkanen osaa sujuvan tarinan kuljettamisen, luoda tunnelmakuvin kokonaisia arjen maailmoita.



Julkaistu Kaltiossa 4/2017.


perjantai 20. lokakuuta 2017

Majakovskin Chicago


Vuonna 1920 Vladimir Majakovski kirjoitti Chicagosta seuraavasti:

Maailma,
paloista valon
kvintettiä kokoaa
suo sille mahdin maagillisen,
kaupunki siinä
yhdestä ruuvista kohoaa
kokonaan sähködynamomekaaninen
Chicago on
14 000-katuinen --
säteet aurinkoaukioiden.
Jokaisella
700 sivukujaa
joilla ajaisi vuoden junaa.
On ihana ihmisen Chicagossa!

Venäläinen runoilija ei ollut koskaan käynyt kaupungissa. Useimmat totesivat Majakovskille, että hän muuttaisi mieltään kaupungin nähtyään.

Viisi vuotta myöhemmin Majakovski kävi Chicagossa. Tästä hän kertoo teoksessa Minun löytämäni Amerikka (Savukeidas 2010, suom. Mika Rassi). Kaupungin nähtyään hän ei ollut halukas muuttamaan runoaan.

Oli totta, että Chicagossa teurastettiin eläimiä ja paljon. Teurastamoita ei piiloteltu kaupungin laitamille, ne olivat ihan keskustan tuntumassa. Kävelysilloilta saattoi kuka tahansa seurata eläinten virtaa. Lihakapitalisti oli ahneuksissaan ensimmäisen maailmansodan aikaan ruokkinut sotilaita parikymmentä vuotta vanhalla ruoalla.

Maailma syö Armourin säilykkeitä.
Kuka tahansa voi saada vatsataudin.

Lapsikuolleisuus kaupungissa oli valtava. Teurastamoissa työskentelevistä tuli kasvissyöjiä tai murhaajia.

Mutta silti Majakovski ei kaupungin nähtyään muuttanut mieltään. Chicagossa oli kommunististen marttyyrien muistomerkki. Kaupungissa kannatettiin aatetta laajasti. Yhdysvaltain kommunistisen puolueen keskuskomitea oli siellä. Tärkein kommunistien lehti ilmestyi siellä.

Mikä tärkeintä: Chicago ei piilotellut tehtaitaan. Kaupunkia ei ollut rakennettu silmille, vaan tarkoitusta varten. Satamassa ja rautateillä oli jatkuva vilske.

Chicagossa saattoi aistia vallankumouksellisen muutoksen, lupauksen paremmasta.

Chicagosta saattaisi nousta koko maan muuttava voima.

Chicagosta saatettaisi sanoa, että Yes We Can.





Tuoreeltaan arvion käännöksestä on tehnyt Marjatta Ripsaluoma.

torstai 19. lokakuuta 2017

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sininen Jänis


Suomessa on aloittanut uusi sarjakuvakustantamo! Sininen Jänis julkaisee nyt syksyllä kaksi käännösalbumia, molemmat ranskalais-belgialaisen seikkailusarjakuvan helmiä viime vuosikymmeniltä.


Hermannin Bois-Mauryn tornit on 1100-luvun Ranskaan sijoittuva seikkailusarja. Vaeltava ritari Aymar de Bois-Maury yrittää aseenkantajansa kanssa saada linnansa takaisin. Kaikki keskiajan vitsaukset ovat hankkeen tiellä.

Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Maggy Garrison on nykyajan Lontoossa asuva nuori nainen. Elämän sisällön ja toimeentulon hankkiminen ovat sarjakuvan keskeisiä liikuttajia.

Molemmat sarjakuvat ovat Ranskassa palkittuja ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia.


* Sininen Jänis


tiistai 17. lokakuuta 2017

Tuoli istuu aina



Savukeitaan paketista valikoitui tällä kertaa kirjoituksen aiheeksi belgialaisen surrealistin Achille Chavéen Keitteitä ja valittuja runoja (Savukeidas 2014).  Aforistikot ovat vuosien mittaan keksineet ajatelmilleen monenlaisia nimiä. Chavéen muunnelma aiheesta on keite. Niitä ilmestyi kuusi kokoelmaa.

Aki Räsänen on valikoinut ja suomentanut keitteitä ja runoja edustavan kokoelman. Chavée kirjoittaa itsestään, usein ironisesti. Surrealistin kirjoittamiksi tekstit avautuvat helposti.

"Olemattomuuden varalle säästetään hirvittävästi", on Chavée todennut huhtikuussa 1959. Samaan aikaan hän on päätynyt ajattelemaan, että "en enää jaksaisi opetella lukemaan." Mitä jos pitäisikin opetella uudestaan lukemaan? Saattaisi jäädä useimmilta meistä tekemättä.

Tässä muutamia muita keitteitä.


Kai teilläkin on kaapillinen naisten alusvaatteita?


Pidän hylyistä, jotka tuntevat rapistumisensa.


Tuoli istuu aina.


Aina on kyse oman varjon ikuistamisesta.


Älkää pissikö sarkofagiinne.


Ektoplasman vastaanottaminen ei ole helppoa.


Sade lankeaa täysin välinpitämättömästi.


Intuitioihmisiä varten on joskus savua ilman tulta.


Varmuus on punainen juuri.


Vanha haave on tekoparta.


Varo sitä haavaa, josta ei jäänyt arpea.


Ei tuntematonta vaan tuttua kannattaa varoa.


Olen toisinaan hämmästyttävän taitava olemaan poissa.


Hiljaa, Chavée, pitkästytät minua.




maanantai 16. lokakuuta 2017

Sikamessias

Vuonna 2013 Turun taidemuseossa oli esillä monta Harro Koskisen työtä.
Taidemuseo Poikilossa Kouvolassa on viime aikoina ollut useita kiinnostavia näyttelyitä. Valitettavasti Kouvola ei ole sattunut kulkureittien varrelle, joten näkemättä ovat jääneet.

Hiljan Ylen uutinen kertoi, että jotkut kouvolalaiset ovat mielestään nähneet näyttelyssä liikaakin. Asianomaiselle kaupungin lautakunnalle on valitettu, että Harro Koskisen Sikamessias (1969) pitäisi poistaa seinältä.

Taideteos tuskin seinältä poistuu, ja lautakunta ei liene toimivaltainen asiassa. Hämmentävää on, että taiteen kieltäminen on noussut ylipäätään esille.

-- Kyllä tähän alkaa jo kyllästyä, kommentoi taiteilija Koskinen Facebookissa.

Poikilon johtaja Elina Bonelius piti teosta yhteiskunnallisen ilmapiiri mittarina. Nyt on siis sellaiset ajat.



* Sikamessias. Kansallisgalleria


torstai 12. lokakuuta 2017

Liukeneva seinä

Ei seuraavaa aamua.

Lokakuun alussa Yle Areenaan on kaiveltu radioarkistosta erilaisia tieteiskuunnelmia vuosien varsilta. Lokakuun lopulla on luvassa lisää.

Yle on vuosien varrella muistanut kaikenlaisia yleisöjä. Tieteistarinoista erityisesti muistetaan Linnunradan käsikirja liftareille ja Maata etsimässä. Niiden lisäksi on tehty kaikenlaista, kuten radioarkiston kaivelu osoittaa.

Kuunnelkaa vaikka:


* Scifiä - matkoja tulevaisuuteen ja ulkoavaruuteen. Yle Areena


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ei liity tapaukseen

Kuva ei liity tapaukseen.


Kuvan uimahalli tai uimari eivät liity tapaukseen, kuva on kuvituskuva.

Kuvan juusto ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen.

Kuvan postiluukku ei liity tapaukseen.

Skeittaaja hyppää rampin ylitse. Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuvan lintu ei liity tapaukseen.

Kuvan karhu ei liity tapaukseen.

Kuvan siili ei liity tapaukseen.

Arkistokuva ei liity tapaukseen.

Kuvan romuajoneuvot eivät liity tapaukseen.

Kuvan hevonen ei liity tapaukseen.

Arkistokuva, ei liity tapaukseen.

Kuvan papukaija ei liity tapaukseen.

Kuvituskuva ei liity tapaukseen.

Tapiontupa ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Konsoli ei liity tapaukseen.

Rintamalinjat erottuu vankiloissa — vangit eivät liity tapaukseen.

Ei kai hän mitenkään liity tapaukseen, jota sinä tutkit?

Kuvituskuva. Ei liity tapaukseen.

Kuvan poika ei liity tapaukseen.

Kuvan nuotio ei liity tapaukseen.

Poliisi tuli vastaanottokeskukseen hieman ennen puoltapäivää hakemaan maasta poistettavia ulkomaalaisia. (Kuva ei liity tapaukseen).

Kuvan hampurilainen ei liity tapaukseen.

Kuvan nallekarkit eivät liity tapaukseen.

Poliis tavoitti Oulussa kuusamolaisen miehen autoilemassa humalassa. Arkistokuva ei liity tapaukseen.

Jos tämä Transit ei liity tapaukseen, miksi siitä ruuvattiin rekisterikilvet irti eikä vaihdettu niitä toisiin?

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Kuvituskuva. Lue lisää.

Kuvan allas ei liity tapaukseen.

Kuvassa olevat henkilöt eivät välttämättä liity tapaukseen.

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Kuvan murtuma ei liity tapaukseen.

Jutun alussa oleva vyökuva on kuvituskuva eikä liity tapaukseen tai lajiin. Juttua tarkennettu 13.4.

Kuvituskuva ei liity tapaukseen.

Kuvan lokki ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Arkistokuvan tuoli ei liity tapaukseen.

Kuvan maakotka ei liity tapaukseen.

Kuva on arkistosta eikä liity tapaukseen.

Kuvan ambulanssi ei liity tapaukseen.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuvan kukko ei liity tapaukseen.

Kuvan susi ei liity tapaukseen.

Kuvan kuusikko ei liity tapaukseen.

Kuvan sakset eivät liity tapaukseen.

Kuvituskuva, ei liity tapaukseen.

Poliisilla uutta tietoa 15-vuotiaan voimistelijatytön katoamisesta Wisconsinissa – hyytävä YouTube-video ei liity tapaukseen.

Kuvituskuva, kuvan poliisi ei liity tapaukseen.

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen.

Kuvan sairaala ei liity tapaukseen.

Kissa joutui kiipeliin Pomarkussa. Kuvan kissa ei liity tapaukseen.

Kuvan pyörä ei liity tapaukseen.

Kuvan orava ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Mastodon-kitaristi mursi jalkansa ja kertoi siitä Instagramissa – kuvan lihakirves ei liity tapaukseen… kai?

Tiger Woods antoi selityksen rattijuopumukselleen: ”Haluan ihmisten tietävän, ettei alkoholi liity tapaukseen”

Aiemman tiedotteen mukana julkaistun valkoisen pakettiauton yksilöintitiedot ja tämän hetkisen tiedon mukaan ajoneuvo ei liity tapaukseen.

Kuvan Paleface ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Kuvan hirvi ei liity tapaukseen.

Aikaisempia ammuskelun jälkiä Malmössä, kuva ei liity tapaukseen.

Artikkelin kuva ei liity tapaukseen.

Kuvan käsi ei välttämättä liity tapaukseen.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Ihmisen talo


Viime lauantaina Lapinlahden kirjastossa oli Juhani Vierimaan näyttelyn avajaiset. Aniara-näyttelytilassa on Ihmisen taloja 28. lokakuuta saakka.

Yksi Vierimaan töistä jää pysyvästi Lapinlahden kirjastoon. Sen kuva on viimeisenä.





sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sarjakuvien Suomi 100


Kvaakissa on alkanut Sarjakuvien Suomi 100. Toimitus on valinnut kullekin Suomen itsenäisyyden vuodelle ajankohtaan sopivan sarjakuvan. Tästä listauksesta on nyt julkistettu vuodet 1917-1966.

Sarjakuvien valitsemisen lisäksi toimitus on kirjoittanut artikkeleita mukaan otetuista sarjakuvista. Tällä hetkellä artikkeleita on luettavissa seitsemän kappaletta, tulossa on lisää.

Valinnoista ja sarjakuvista voi keskustella Kvaakin foorumilla.






lauantai 7. lokakuuta 2017

Työmaan edistyminen, osa 17









* edellinen osa



Mieskuva



Kieli ohjaa ajattelua. Pitkästä aikaa uudelleen herätetty keskustelu ammattinimikkeistä on kulkenut vanhoja ratoja. Ajattelin, ettei minulla ole tähän mitään uutta sanottavaa, kunnes sain käsiini Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjan (Gaudeamus 2016).

Henkilökuva on yleisesti käytetty ja hyväksytty termi. Sanaa en juurikaan ole miettinyt, ja en muista törmänneeni 'mieskuvaan' samassa merkityksessä. Henkilökohtaisesta olen tavannut 'mieskohtaisen' vanhahtavissa teksteissä useita kertoja.

Kansanuskon sanakirja antaa taustaa sille, miksi 'mieskuva' on unohtunut. Kansankielessä mieskuva on tarkoittanut nukkea, jonka avulla on voitu vahingoittaa sitä esittävää ihmistä. Mieskuvalla vanha kansa on tarkoittanut samaa kuin nykyisin voodoo-nukella.

Mieskuva on siis ollut ihmistä esittävä nukke tai kaiverrettu kuva, jota manipuloimalla on voitu vahingoittaa kohdehenkilöä. Mieskuvan avulla on voitu tehdä myös lemmennostatustaitoja esimerkiksi makuuttamalla nukkea yöllä vieressä. Parannustaikojakin mieskuvan avulla on voitu tehdä, mutta vahingoittaminen lienee ollut tavallisempaa.

Edellä kerrottu on suomalaista kansanperinnettä, ei Karibianmeren saarilta haettua kulttuurista lainaa.

Ei siis ihme, että henkilökuva on vakiintunut kieleen niin ristiriidattomasti. Mieskuvalla on tarkoitettu jotakin ihan muuta.




Suomalaisen kansanuskon sanakirja on arvioitu mm. Nousu.netissä.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Valtojen maa


Helsingin Sanomissa on julkaistu juttu suomalaisten sukunimistä. Minna Pölkin ja Juhani Saarisen juttu käy läpi tuttuja asioita. Se tarjoaa myös nimikoneen, josta voi tarkistaa missä oma sukunimi on yleisin.

Valtojen osalta vastaus on tuttu. Sukunimi on määrällisesti yleisin Kuopiossa, suhteellisesti eniten naapurissa Pielavedellä. Heikkisten Hyrynsalmen kaltaisia alueita Valloilla ei ole. Pielavedellä väestöstä on 1,02 prosenttia Valtoja.

Valtoja Suomessa
Kuopio 119
Helsinki 71
Pielavesi 48
Oulu 32
Iisalmi 30
Tampere 28
Lapinlahti 23
Vantaa 20
Lahti 20


Alle kahdenkymmenen osuman kuntia ei ole listattu.

Sukunimien tutkijat ovat tehneet vastaavia tilastointeja aikaisemminkin, ja myös Hesari on niitä käsitellyt. Laajempana ilmiönä sukunimien yleisyys paljastaa, että väki pakkautuu suuriin kaupunkeihin, lähinnä pääkaupunkiseudulle. Lähes kaikki sukunimet ovat yleisimpiä niissä.



HS:n nimikone kertoo, missä kaupungissa sukunimikaimasi asuvat – Hyrynsalmella joka kuudes on Heikkinen, Närpiön yleisin sukunimi on Nguyen




torstai 5. lokakuuta 2017

Tietämisen rajat


Kuten Helsingin Sanomatkin ovat kertoneet, Savukeitaan varastotilan vuokrasopimus on irtisanottu Turussa. Kustantamo on myynyt kirjojaan urakalla halpaan pakettihintaan, sillä uusi varasto on aikaisempaa pienempi. 90 000 kirjasta 20 000 löysi viikon kampanjalla uuden kodin. Yksi laatikollinen kirjoista on täällä.

Yksi Savukeitaan paketissa tulleista kirjoista oli Giacomo Leopardin (1798-1837) Mietteitä (Savukeidas 2015). Paremmin lauluistaan tunnettu Leopardin kirjoituksista koottiin 1845 kokoelma, johon valittiin 111 tekijän lyhyttä ja pidempää mietiskelyä.

Jos Leopardin ajattelua haluaisi tiivistää lyhyesti, niin vanha latinankielinen homo homini lupus oli parhaiten siihen suuntaan. Ihmiset ova sietämättömiä aika usein.

Seuraelämässä pätemiseen Leopardilla on neuvo jos toinenkin. Yhden niistä Pauliina de Anna on suomentanut seuraavasti:


Varmin tapa kätkeä muilta oman tietämisensä rajat on olla ylittämättä niitä.



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Piilopirtti


Yle Teema on esittänyt Kino Suomessa Seppo Huunosen ohjaamia elokuvia. Tiistai-iltana nähtiin niistä viimeinen, Piilopirtti (Suomi 1978). Huunosen filmografia ei ole laaja, Piilopirtti oli kolmas ja viimeinen Huunosen pitkistä elokuvista. Karvat (1974) on jäänyt kuriositeetiksi, erikoiseksi kulttielokuvaksi. Huovisfilmatisointi Lampaansyöjät (1972) sen sijaan muistetaan paremmin, ja aikanaan se sai kohtalaisen vastaanoton.

Piilopirtin asetelmat ovat suurinpiirtein samat kuin Lampaansyöjissä. Kaksi miestä hylkää sivistyksen ja lähtevät saareen kavalaa maailmaa pakoon. Piilopirtin päähenkilöiden Ville (Leo Lastumäki) ja Masa (Erkki Liikanen) ovat suuressa elämänmuutoksessa. Kiinteistönvälittäjä Kosonen (Kauko Helovirta) houkuttelee heidät vedonlyöntiin. Miesten tulisi kieltäytyä suomalaisen miehen seitsemästä perisynnistä (viina, tupakka, ylensyönti, kortinlyönti, kiroilu, tv-penkkiurheilu, naiset). Muuten he menettäisivät kesämökkinsä. Jos pidättäytyminen onnistuisi, niin he saisivat rantatontin.

Juoni on kevyt ja huumorin paremmin mahdollistava kuin Lampaansyöjissä. Kesän mittaan miehiä kohtaa houkutus jos toinenkin, mutta loppu on onnellinen vedon ja elämän suhteen. Mukana on laulua, tanssia, viinaa, heinälatoja ja vilahduksia, kaikki keskeiset vanhemman suomalaisen elokuva kliseet.

Lienen nähnyt tämän elokuvan ensimmäisen kerran vuonna 1982, jolloin MTV esitti sen televisiossa. Elokuvasta ei ollut jäänyt mieleen juuri mitään selkeää. Tiistai-iltana filmiä katsoi kuin olisi nähnyt sen ensimmäisen kerran. Tarinassa ei ollut syvällisempää tarttumapintaa muistijälkien luomiseen.


Eniten kahden katsomiskokemuksen vertailussa on muuttunut kesämökki. 1970-luvun lopulla pientä liima- tai höylähirsista kymmenen neliön rakennusta saattoi hyvällä omalla tunnolla sanoa mökiksi. Nykyisin vastaavaa kutsuttaisiin korkeintaan aitaksi tai piharakennukseksi.

Ei kelpaisi piilopirtiksi tuollainen rakennelma, ei.



* Kino Suomi: Piilopirtti. Yle Areena



tiistai 3. lokakuuta 2017

Lättyjen Eiffel


Tänään Kulttuuribingolla avautui Tuomas Tiaisen näyttely Lättyjen Eiffel. Esillä on piirroksia ja kollaaseja. Näyttelyyn voi tutustua 27. lokakuuta saakka.



"Normaalin" näyttelyn lisäksi tarjolla on Pyyröbääri, Tiaisen hankkiman pientaiteen näyttely. Minigalleriassa on esillä viitisenkymmentä työtä muun muassa Riitta Uusitalolta ja Jyrki Heikkiseltä. Joukossa on myös yksi bloginkirjoittajan työ.






* Lättyjen Eiffel. Facebook-tapahtuma

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset