sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Fyysinen kappale









issuussa: osa 1, osa 2 



lauantai 18. marraskuuta 2017

Finlandiat veikaten


Kulttuurihallintokollegan kanssa mietittiin, että voisiko lukeneisuudella tienata Finlandia-palkintojen vedonlyönnissä. Onko kertoimia määrittelevillä urheiluasiantuntijoilla aavistustakaan kulttuurimeiningeistä? Nyt löysin kertoimet, kun tajusin etsiä hakutermillä "Finlandia Award".

Kun ajatellaan valintadiktaattoreiden persoonaa ja makua, niin voisi aavistella heidän valintaansa. Esimerkiksi Elisabeth Rehnille tuntuisi olevan luonteva valinta Christina Sandun Valas nimeltä Goliat. Ja jos Rehn ei haluaisi olla ilmi selvä, niin hän valitsisi Hanna Haurun Jääkannen. Yli-Juonikkaan Jatkosota-Extraan Rehn tuskin päätyy.

Kertoimet eivät noudata meidän logiikkaamme. Sandun ja Yli-Juonikkaan romaanien kertoimet ovat samat, suurimmat.


torstai 16. marraskuuta 2017

Selvennys



Wikipediassa on tapana selventää sen sisäisiä linkkejä muun muassa yleisesti tehtyjen "väärien" hakujen perusteella. Hong Kong ohjaa suoraan Hongkongiin, Matti Virtanen täsmennyssivulle, jolta voi valita ketä Matti Virtasta oli etsimässä. Tutumman Väinö Tannerin sivun alussa opastetaan, että "tämä artikkeli kertoo poliitikosta. Maantieteilijä ja diplomaatti Väinö Tannerista on erillinen artikkeli".

Sami Liuhto huomasi hiljan, että englanninkielisessä Wikipediassa oli opastus, jonka mukaan Astrid Kirchherriä ei tulisi sotkea Ashton Kutcheriin. Ainakaan kirjoitusasun perusteella vaaraa sekoittamiseen ei liene.


Beatlesin poikia Hampurissa kuvannut Astrid Kirchherria (germaanisista kielistä, 'jumalaisen kaunis kirkkoherra') ja 2000-luvun teinitähti Ashton Kutcheria (vanhasta englannista, 'tuhkakylän kallis koiranvittu') on vaikea ajatella samassa yhteydessä.

Amerikkalaiset nimikäytännöt antavat kuitenkin viitteen miksi nimet voisivat sekaantua. Ashton oli ennen Ashton Kutcherin tähdeksi tulemista pääasiallisesti naisille annettu etunimi. Nyttemmin sitä on annettu reippaasti enemmän miespuolisille.

Kutcherin vanhemmat tarkoittivat Ashtonin poikansa toiseksi nimeksi. Kutsumanimeksi oli tarkoitettu Christopher. 19-vuotias näyttelijänuran alussa ollut jälkikasvu otti kuitenkin Ashtonin kutsumanimekseen.



keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Digitalisaation kirous


Olette varmaan useammankin kerran turhautuneet pankissa, puhelinlaitoksella tai jossakin muussa yrityksessä koettaessanne saada asiakaspalvelijaa ymmärtämään mitä haluatte. Kun on varannut ajan ja päässyt samaan pöytään "asiantuntijan" kanssa, niin asioiden olettaisi sujuvan hienosti ja moitteettomasti. Harvoin näin kuitenkaan käy.

Ensimmäinen ala, jonka digitalisaatio muutti täydellisesti oli kirjapainot. Suomessa muutos alkoi 1970-luvulla. 1990-luvulla kirjatyöntekijät alkoivat olla jo tuskastuneita kyselyihin miten muutos työssä tapahtui. Kirjapainoalalla työnantajat ja palkanansaitsijat toimivat hyvässä keskinäisessä ymmärryksessä. Osapuolien välille ei syntynyt juopaa muutoksista, ja keskinäinen luottamus oli suuri. Uusia työtehtäviä opeteltiin hyvässä hengessä, eikä pelkoa irtisanomisista tai palkanalennuksista ollut.

Muutosta on hyvin kuvannut Simo Laaksovirta Suomen Kirjatyöntekijöiden Liiton historian neljännessä osassa.

Uusien tapojen opettelussa oli keskeistä ymmärrys lopputuloksesta. Vaikka työvaiheet muuttuivat, niin lopputuotteessa ei suuria muutoksia tapahtunut. Sanomalehti oli edelleen sanomalehti ja kirja kirja. Ymmärrys tuotteen kauneusarvoista oli tärkeää.

1990-luvulta lähtien digitalisaatiot eivät ole enää sujuneet samojen periaatteiden mukaisesti. Oman alan substanssiosaaminen ei ollut uusille työntekijöille enää tarpeen. Riitti, että osasi toimia tietokoneohjelman ohjeistuksen mukaan. Jos asiakkaan haluja ei ole otettu huomioon ohjelmoinnissa, niin "asiantuntija" on kädetön. Pienikin poikkeama normaaleista palveluista edellyttää soittoa korkea-arvoisemmalle työntekijälle.

Nyt pitäisi osata tyytyä normaaleihin bulkkipalveluihin. Muu on jo erikoispalvelua, erityishinnoin.

Osmo Soininvaara ja kumppanit ovat usein puhuneet siitä, että Suomeen pitäsi luoda enemmän matalapalkkatyötä vähemmän lahjakkaiden tarpeiksi. Tosiasiassa nämä vähemmän lahjakkaille tarkoitetut työt ovat digitalisaation myötä siirtyneet keskiluokan tehtäviksi. Työnantajat ovat pyrkineet luomaan uusia ammattinimikkeitä ja siirtämään ihmisiä sellaisten työehtosopimusten piiriin, joilla ei ole "historian painolastia", siis edunvalvottuja palkkatasoja.

Ehkä muutoksen suunta vielä kääntyy. Pakkohan sen on.


maanantai 13. marraskuuta 2017

Ratsastaen vuorilla



Kesäkuussa 1899 taiteilija Hugo Simberg oli onneton. Hän ei saanut vastarakkautta, ja ajatteli maiseman vaihtamisen auttavan. Simberg lähti Pietariin ja sieltä edelleen veljensä kanssa Moskovaan ja Kaukasukselle. Veli johti teiden rakennustöitä nykyisten Georgian ja Dagestanin alueilla.

Maalaaminenkaan ei kiinnostanut Simbergiä. Hän ajatteli kokeilla sujuisiko kirjoittaminen, ja sen seurauksena syntyi Muistoja ratsastusmatkalta Kaukasiassa (IdeaNova 2004). Alkujaan juttu julkaistiin lyhytikäisessä Ateneum-lehdessä.

Simberg ei ole matkakirjailija. Jutun aiheena on yksi ratsastusretki, jonka reitti kiemurteli vaarallisilla vuorenrinteillä. Hengenlähtö taisi olla lähellä ja siksi juuri tuo matka jäi kirjoittajan mieleen.

Bulatsh meni edellä, hänen hevosensa asetti jalkansa tarkkaan ja varoen, tullen onnellisesti yli. Bulatsh kääntyi ympäri nähdäkseen minun ylikulkuni. Hänen käskystään pidin ohjaksia tiukalla. Astujani otti ensimmäisen askeleensa, tai paremminkin nosti ensin etujalkojaan saaden ne ulokkeelle, vei sitten takajalkansa perässä, jääden seisomaan ulokkeelle muutamaksi sekunniksi kuin kivettyneenä kaikki neljä kaviota tiukasti vieretysten. Bulatsh kiljaisi kauhuissaan, ja minun sydämeni hypähti kurkkuun. Valko nosti sitten täysin rauhallisesti etujalkansa tielle, sitten takajalkansa perässä, samalla hetkellä kun uloke kumahtaen syöksyi alas syvyyteen.

Reitit tunkeutuvat Simbergin uniin ja yhdistyvät vanhoihin painajaisiin Suomesta. Putoaminen on unien keskeisin teema.

Nähty ja omat tunnot yhdistyvät, vaikka jälkimmäisiä ei tarkasti ääneen artikuloida. Osa reissuista jäi pimentoon, matkalta Tbilisiin Simberg mieleen jäi vain seisoskelu junan sillalla.  Perillä odotti maalauksellinen kaupunki, mutta siitä kertomiseen ei tällä kertaa ollut intoa. Ratsastusretki hengenvaaroineen oli se päällimmäinen juttu.


lauantai 11. marraskuuta 2017

Oulun sarjakuvafestivaalin ohjelma julki


Oulun sarjakuvafestivaali on tänä vuonna 1.-3.12,2017. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Oulun pääkirjastolle ja Oulun taidemuseolle.

Pääosa ohjelmistosta, ja painettu ohjelmaopas, on saatu valmiiksi. Oulun ohjelmistoon voi tutustua myös nettisivuilla.



* Festivaaliohjelma 2017


torstai 9. marraskuuta 2017

Kim Jong-ilin sushikokki


Iisalmen kirjaston kierrätyspisteestä tarttui mukaan Kenji Fujimoton muistelmat Pohjois-Koreasta, Diktaattorin keittiömestari (Gummerus 2014). Sushikokkina maassa kolmetoista vuotta toiminut japanilainen keittiömestari pääsi maata johtaneen Kim Jong-ilin läpipiiriin ja kertoo millaisessa otteessa rakastettu johtaja piti maan eliittiä.

Vasta kotona huomasin, että tämä olikin bookcrossing-kirja. Lokakuun lopulla se oli villinä vapautuksena laitettu löytöpaikkaani. Muutamissa käsissä se on kulkenut jo aikaisemmin.

Kirjaa lukiessa tuli ensimmäisenä mieleen kirkkohistorioitsija lordi Actonin lausahdus: Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Kokki Fujimoton motivaattorina vaikuttaisi olleen muunnelma tästä: Valta viettelee, ja absoluuttinen valta viettelee absoluuttisesti.

Fujimoton tavoitteena oli hankkia Pohjois-Koreassa rahat oman ravintolan perustamiseen Japanissa. Toisin kuitenkin kävi. Pääsy eliitin sisäpiirin vei mukanaan, ja japanilainen perhe vaihtui vuosien kuluessa Kim Jong-ilin hänelle valitsemaan vaimoon.

Eliitti elää Pohjois-Koreassa kuten muuallakin maailmassa, omilla, tavalliselta kansalta eristetyillä alueilla. Kim Jong-il hyppyytti hännystelijöitään eri tavoin antamalla heille rahapalkintoja. Fujimoto pärjäsi juomakilpailuissa.

Kirjassa on Miika Pölkin jälkisanat. Ne auttavat sijoittamaan Fujimoton kertoman oikeaan asiayhteyteen. Juuri ennen Kim Jong-ilin kuolemaa ja alkavaa valtataistelua kokki hevosonnettomuuden turvin onnistuu loikkaamaan takaisin Japaniin. Elämä kotimaassa on jatkunut pohjoiskorealaisten salamurhaajien pelossa.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Vuosi 1917 lasten näkemänä


Mielenosoitus Bolshoi-teatterin luona.
Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen kuvitetussa historiassa (Progress 1987) on marraskuun yhteydessä osio lasten piirustuksia. Ne ovat Valtion historiallisen museon kokoelmista. Kaikkiaan kokoelmissa on pari tuhatta piirustusta vuosilta 1914-1918, niistä kirjan toimittanut Albert Nenarokov on valinnut muutamia.

Jono lihakauppaan.

Työläisten ja sotilaiden edustajien neuvoston panssariauto.

Punakaartilaisia.

Keinottelija.

Lasten piirrosten kokoelman museolle luovutti vuonna 1919 Vasili Voronov (1887-1940). Kansantaiteen puolesta paljon töitä tehnyt Voronov piti tätä aineistoa tärkeänä. Suuri osa töistä syntyi Voronovin pitämillä piirustustunneilla.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Kaikki valta neuvostoille!


Dvinalaisten lippu: Kaikki valta neuvostoille!

Vladimir Obuh, A. Lomov ja Josif Pjatnitski.

Taistelun jälkiä Moskovan kaupunginduuman rakennuksessa.

Kremlin Nikolain portilta.

Kremlin kello vaurioitui marraskuussa 1917.

Vallankumouksen uhrien hauta, marraskuu 1917.

Yksityiskohta G. Savitskin maalauksesta, 1949.

Vallankumoukseen osallistuneita internationalisteja: Bela, Lenski, Subhi ja Münnich.





maanantai 6. marraskuuta 2017

Lokakuun suuri vallankumous kuvina, osa 2



Neuvostovallan puolesta taistelleita Ferganassa.

Varhaisen valokuvaamisen perusteet pitivät Venäjälläkin. Otettiin paljon ryhmäkuvia ja henkilökuvia, vaurioita kuvattiin jälkikäteen. Tilannekuvat ovat vähissä.

Vera Slutskaja kuoli Pietarin taisteluissa marraskuussa 1917. Puolueen jäsen hän oli vuodesta 1902.

A. Romanovin piirros Kremlistä, 1917.

A. Romanovin piirros Strastnaja-aukiolta, 1917.

Vartiopaikka Kremlin Nikoilain portilla.

Barrikadeja Moskovassa, 1917.

Tässä talossa toimi marraskuussa 1917 Moskovan työläisten ja sotilaiden edustajien neuvosto.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lokakuun suuri vallankumous kuvina


Vuonna1987 Kustannusliike Progress julkaisi suomeksi Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen kuvitetun historian. Siinä käydään läpi Venäjän vuosi 1917 kuukausi kuukaudelta. Teoksen ajatuksesta tulee hiemen mieleen National Geographic -kanavalla esitettävä tv-dokumentti, jonka mainoksessa korostetaan Venäjällä tapahtuneen vuonna 1917 kaksi vallankumousta.

Vuonna 1917 kuvallinen tallentaminen ei vielä ollut nykymitoissa. Teoksessa on kuitenkin pääasiassa alkuperäisiä kuvamateriaaleja, valokuvia ja vuonna 1917 tehtyjä piirroksia. Teoksessa on pyritty autenttisuuteen, eikä esimerkiksi Sergei Eisensteinin elokuvista ole poimittu kuvia.

K. Juon. Kremlin valtaus, 1917.

Kuvitusta John Reedin kirjaan Kymmenen päivää, jotka järistyttivät maailmaa, 1925.

Latvialaiset opiskelijat tervehtivät neuvostovaltaa.

Tsitan punakaartilaisia.

Kiovan punakaartilaisia.




LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset