perjantai 25. helmikuuta 2011

Paul Polansky Oulussa


Tuoreen Mustalaistaksi (Savukeidas 2011) -suomennoksensa tiimoilta Paul Polansky on kiertänyt Suomea Ville Hytösen kanssa. Eilen kiertue sai päätöksensä Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa, jonne saapuneet saivat väläyksen siitä mitä Balkanilla uutisvirtojen taustalla tapahtuu.

Paul Polanskyn runous on sosiaalisista epäkohdista lähtevää. Hän kuvaili itseään antropologiksi, joka kertoo havaintonsa taiteessa. Viimeiset kaksitoista vuotta Polansky on asunut Kosovossa, sikäläisten romanien parissa. Näistä kokemuksista Mustalaistaksi on syntynyt.

Amerikkalainen Polansky päätyi Kosovoon Tsekeistä. Yhdysvalloista hän muutti jo 1960-luvulla Espanjaan, nykyisin hän matkustaa Espanjan passilla. Tsekissä asuessaan hän teki sukututkimusta ja sai selville tietoja tsekkien omista keskitysleireistä, joihin vähemmistöjä, esimerkiksi romaneja suljettiin. Polansky kiinnostui aiheesta ja virallisten tietojen puuttuessa alkoi jäljittää leireiltä selvinneitä. Suullista historiaa kertyi neljän kirjan verran.

Entiseen Jugoslaviaan Polanskyn pyysi YK, ja nimenomaan romaniasioita hoitamaan. Hän moitti alueella toimivia kansainvälisiä organisaatioita. Naton haukkumisen suomalaiset ymmärtävätkin, mutta Polansky piti YK:ta ihan yhtä asenteellisena ja ylimielisenä ainakin suhteessa romaneihin. YK:n palveluksessa hän oli 1999-2009, sittemmin hän toiminut Kosovon romanipakolaisten puolesta puhuvan järjestön johdossa.

Mutta mika saa romaniaktivistin puhumaan mustalaisista? Mustalaistaksi, onko se poliittisesti korrektia? "Ei ole", vastaa Polansky, mutta poliittisesti korrektin nimityksen käyttäminen Kosovossa voi viedä hengen. Mustalaiset jakautuvat erilaisiin kansoihin, yksin Balkanilla niitä on ainakin neljätoista. Pohjois-Intiasta on lähtenyt Eurooppaan eri aikoina ja eri paikoista ihmisiä, ja perinteet ja tavat saattavat olla hyvinkin erilaisia. Romanit ovat vain yksi mustalaiskansa, ja sodan aikaisten tekojen vuoksi Kosovossa hyvin vihattu.

Polansky ottaa vertailukohdaksi eurooppalaisuuden. Olisi varsin tyhmää olettaa kaikilla eurooppalaisilla olevan samanlaiset perinteet ja tavat. Samoin on mustalaisten kanssa.

Polanskyn YK-tehtävä Kosovossa on ollut taistelua vähättelyä ja halveksimista vastaan. Vuonna 1999 kodittomat romanit (tässä siis laajassa merkityssä) koottiin yhteen leiriin. Se rakennettiin pikaisesti myrkylliselle jättömaalle. Maaperässä on valtavia raskasmetallijäämiä, pääasiassa lyijyä. Vesijohdon saaminen leirille oli suuri ponnistus. "Nehän ovat mustalaisia, nehän ovat tottuneet olemaan ilman?"

Romaneilta on viety liikkumisvapaus. Polansky leirin ainoana ei-romanina oli vapaa liikkumaan, ja hänen keskeiseksi tehtäväksi tulikin kuljetella "mustalaistaksillaan" ihmisiä menoihinsa. Näistä matkoista syntyivät runot, Polansky kertoi pyytäneensä kaikkiin julkaisuluvan asianomaisilta. Olettaisin, että teoksen avaavan runon YK-sotilaalta sitä ei ole pyydetty...

Romanileiri on edelleen 2011 samassa paikassa mihin se perustettiin. Siellä asuu 150 perhettä, vajaat viisisataa ihmistä. Monet, erityisesti lapset, kärsivät vakavista lyijymyrkytyksistä. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana ongelmat havaittiin. WHO tutki ja kehotti ihmisiä muuttamaan pois kahden vuorokauden sisällä. Uutta paikkaa ei ole löytynyt. Silkka välinpitämättömyys tuhoaa pienen vähemmistön pian kokonaan.

Polanskyn syyttävä sormi osoitti tilanteesta myös suomalaispoliitikkoja. Kosovon siviilihallinnon johtajana 2003-2004 toiminut Harri Holkeri olisi voinut määrätä leirin siirrettäväksi terveellisempään paikkaan, mutta siihen hän ei suostunut, pyynnöistä ja todisteista huolimatta.

Martti Ahtisaarikaan ei saa kiitosta Polanskyltä. Hän suostui ottamaan keskusteluihin Kosovon tulevaisuudesta vähemmistöistä ainoastaan serbit, romaneille ei sanansijaa annettu. Polansky toivoikin, että YK:sta ja kansainvälisestä vaikuttamisesta tulisi jotain muuta kuin entisten pääministerien eläkeharrastus.

Polansky pitää ymmärrettävänä, että pienet kansat tarrautuvat ahtaissa olosuhteissa perinteisiin ja muiden maiden romanienkin hylkäämiin tapoihin. Mutta oli mustalaistaksillakin rajansa: hän vei sairaan lapsen hoitoon eikä lähikaupunkiin kerjäämään, kuten äiti olisi halunnut.


Tilaisuuden lopuksi Polansky luki runojaan, jotka Hytönen heti perään suomennoksestaan tulkitsi. Yksi luetuista runoista oli Hautakivet:

vuosi Shemon kuoleman jälkeen
hänen vaimonsa pyysi minua
hommaamaan pari suurta kiveä
vuorilta
puhtaasta joesta
hänen miehensä haudalle

romaniperinteiden mukaan
kuolleella ei ole vettä taivaassa
ellei joku laita
kahta suurta jokikiveä
tämän haudalle

ilman kiviä
heidän täytyy rukoilla vettä
mikä on ok maan päällä

mutta ei taivaissa.


* Mustalaistaksi. Savukeidas.
* Paul Polansky. Wikipedia (en).

Ei kommentteja:

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset