keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Rimminen ja Salokorpi: Hämärä luonto


[Kesäkirjakimara: johdanto, osat 1, 2, 3, 4, 5 ja 6]

Mikko Rimminen ja Kyösti Salokorpi ovat keksineet hauskan idean: kirjata sanakirjamaisesti kaikenlaisia outoja eläimiä, joita vilisee puhekielessämme. Kirjan synnystä mieleen nousee ajatus kahdesta Kallion keskiolutbaareja kiertävästä miehestä, jotka tuopin äärellä sanailevat. Oli syntytapa tämä tai toinen, lopputulos on huvittava, siis onnistunut. Esipuhe on kirjattu Barentsinmerellä 7.1.2001.

Muitakin idea ja kirja on huvittanut, sillä kirjasta on otettu toinen painoskin.

Riimihärkä, päistikka, perskärpänen, kahvinporo, muutamia käsiteltyjä lajeja mainitakseni. Useimpien lajien kuvaukset ovat pari, kolmesivuisia, mutta joidenkin on tyytyminen napakkaan, parin sanan kuvaukseen.

Rauhankyyhky (Columba Pacis). Ammuttu sukupuutton.

Lumikissa (Nive Candida). Lumikissa on seitsemän (7) kääpiötä.

Maakrapu, peltilehmä, kumiankka, elohiiri. Teoksen aakkostuksen ulkopuolelle on jätetty aapiskukko. Teoksen mukaan aapiskukkojen tutkiminen on edelleen aivan lapsen kengissä, mikä tukee tekijöiden ratkaisua, vaikka moni muukin kirjassa mainituista lajeista on huonosti tunnettu ja tutkittu. Esimerkiksi Sikanautojen parittelupaikat jäävät arvailujen varaan.

Työmyyrä, nestehukka, pahanilmanlintu, tolppa-apina. Kaikille lajeille on määritelty latinankielinen nimi. Rimmisen ja Salokorven apuna määrittelyssä on ollut Arto Kivimäki, armoitettu latinistimme. Kivimäen käännökset ovat alkukielelle uskollisia, esimerkiksi valepukki kääntyi muotoon Hircus Falsus.

Uutisankka, wc-ankka, yksinäinen susi, karusellihevonen. Moderni fauna avautuu lukijalle kaunistelemattomana. Luontokirjan tavoin, luonnollisesti, kirjassa on tietenkin sanallisten kuvausten lisäksi tunnistamista helpottava kuvitus. Siitä on vastannut Tatu Tuominen.

Hankalista aiheista ja kuvauskohteista huolimatta Tuominen on onnistunut tuomaan tämänkin luontokirjojen puolen moderniin. Aivan kaikkia lajeja Tuominen ei ole kuvannut. Esimerkiksi baarikärpäsen ja betoniporsaan osalta ratkaisu ruokkiin lukijan omaa mielikuvitusta, tai vaihtoehtoisesti säästää sitä armeliaasti.

Pörssihai, runoilijasirkka, kehäkettu, kuuma koira. Rimmisen ja Salokorven työ on mainio lisä suomalaiseen (kaupunki)luontokuvaukseen.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset