torstai 21. elokuuta 2008

Tiilikatto kierrätystiilistä


[Kuva Valokuvatorstain 98. haaste, keskeneräinen. Tekstinä havaintoja kierrätystiilien käyttämisestä rakentamisessa]

Kesähommina olen tutustunut rakentamisen maailmaan, Onkiveden rannalle on rauhallisen hidasta vauhtia syntynyt katettu laituri (tai venevaja, kummin vain). Joka siis on vielä keskeneräinen. Kolme riviä kattotiiliä on paikoillaan, kymmenen odottaa latomistaan.

Rakennelmaa on tehty kaikenlaisista varastoihin kertyneistä ja omalta tontilta saaduista materiaaleista. Ostettu on vain kyllästettyä lautaa lattioiksi ja nauloja. Vanhaa lankkuakin olisi löytynyt, mutta kyllästämättömänä se ei veden läheisyydessä olisi paria vuotta kauemmin kestänyt ja lahotessaan olisi vaaratilanteita aiheuttanut.

Katemateriaaliksi löytyi metsänreunasta kuusten juurelta kattotiilet. Aikoinaan talon katteena olleet tiilet oli korvattu kokonaan uusilla, peruskorjattuun taloon haluttiin uusi ilme myös kruunuksi.

Kattotiili on kestävä materiaali, tiilikatto kestää vuosikymmenniä ja -satoja. Ongelmana on kuitenkin yksittäisen tiilen hauraus, se menee helposti rikki esimerkiksi katolla kävellessä. Yksittäinen tiili on helppo vaihtaa, jos on vaihtokappaleita.

Vaihtotiilien saatavuus voi olla ongelma. Useiden vanhojen tiilityyppien valmistus on lopetettu ja uusia ei ole saatavilla. Uuden tiilikaton hankkijaa valistetaankin, että omaan varastoon tulisi hankkia katon koosta riippuva sopiva määrä varatiiliä.

Vanhoihin varastoihin tukeutuva ei voi ostaa lisää tiiliä, niinpä oli ensin huolella laskettava paljonko tiiliä kattoon tarvitaan ja paljonko niitä olisi tarjolla. Kuusenjuurisäilytyksessä olleissa pinoissa oletettiin olevan melko paljon "säilytyksen" aikana rikkoutuneita.

Tiiliä vaikutti olevan riittävästi, myös varatiiliksi, joten kate oli löytynyt.

Periaatteessa ennen uudelleenkäyttöä kattotiilet olisi pitänyt huolellisesti puhdistaa. Tässä tapauksessa valmiiksi sammaleisten tiilten ajateltiin sopeuttavan uuden rakennelman rantamaisemaan nopeammin. Tiilten päällekkäin menevät osat oli kuitenkin puhdistettava, etteivät tiilet sammalen kasvaessa alkaisi liikkua ja pullistella.

Kuten kuvastakin näkyy, ladonta on vasta alussa, keskeneräinen. Räystäästä se aloitetaan ja joskus loppukesän tai syksyn mittaan sen pitäisi päätyä harjalle. Erillisiä harjatiiliä tähän ei tarvita, koska ei harjaakaan ole.

Ohjeita:

* Korjauskortisto: Tiilikaton korjaus
* Rakennusperintö.fi: Vesikattoa kannattaa huoltaa

5 kommenttia:

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Niin ne hommat pakkaa olla kesken ennen valmistumistaan;) Hieno juttu käyttää kierrätystiiliä ja hyvä kuva haasteeseen!

auringonkukka =) kirjoitti...

hieno tulee!
kyllä se siitä valmistuu!!

Reijo Valta kirjoitti...

Jos ennen lumia viimeistään saisi valmiiksi, sellaista takarajaa olen mielessä pitänyt.

savisuti kirjoitti...

Hyvä kun näitä kierrätetään. Väritys kierrätystiilissä on jotenkin monisävyisempi, kauniimpi.

Doris50 kirjoitti...

Kesken se o, mutta eiköhän tua kohta saretta pirä. Sano pohojalaanen.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset