maanantai 25. elokuuta 2008

Rakennuskaari ja Hinkkasen talo

Olen muutamia kertoja siteerannut tänne edelleen ajantasaiseen lainsäädäntöön kuuluvaa rakennuskaarta vuodelta 1734.
Rakennuskaaressa kuvastuu 1700-luvun Ruotsin halu mahdollisimman suureen taloudelliseen omavaraisuuteen ja mahdollisimman pieneen riippuvuuteen tuontitavaroista.

Sukututkijan loppuvuodessa on blogimerkintäni huomattu ja Kaisa Kyläkoski siteeraa toisen luvun ohjeistusta talon rakentamisesta. Se kertoo ajan ihanteista, ollen samalla myös ajantasaista lainsäädäntöä. Tässä yhteydessä velvoitetaan talon omistaja pitämään omaisuutensa hyvässä kunnossa:


Kun talonpoika on rakentanut huoneet niin, kuin on sanottu, pitäköön ne kunnossa. Jos on jotakin puutteellista hoidossa tahi rakentamisessa, niin korjatkoon ja vetäköön sakkoa niinkuin 27 luvussa säädetään.


Lappeenrannassa on käyty pitkällistä kiistaa Hinkkasen talon suojelusta. Kaupunki ja talon omistaja Ossi Vilhu haluaisivat purkaa 1852 rakennetun "rotiskon", mutta Ympäristökeskuksen suojelumääräys on pitävä, Korkeinta hallinto-oikeutta myöten päteväksi todettu.

Viime viikolla Etelä-Saimaa kertoi, että omistaja Ossi Vilhulla ei ole aikeita korjata rakennusta. Etelä-Saimaan mukaan kiinteistön omistaja on päätöksestä "tuohtunut". Ympäristökeskus kertoo korjauksen olevan omistajan vastuulla.

Hinkkasen talo on ollut tyhjillään vuoden 2007 alusta. "Rapistumassa", kuten Etelä-Saimaa taannoin arvioi.

Muistutettakoon Vilhua ja muita suojelutaloja tyhjillään pitäviä edellä siteeratusta rakennuskaaren kunnossapitovelvollisuudesta. Jos antaa talonsa rapistua, rakennuskaaren 27 luvun mukaisesti omistajalle tulee sakkoja:


... Jos huoneessa ... tavataan vika, vetäköön sakkoa rappiosta; yhdestä hirrestä kaksi äyriä, toisesta ja kolmannesta neljä äyriä; useammasta, ja pilalle lahonneesta harjahirrestä ja alushirrestä kuusi markkaa sekä kelpaamattomasta ja rappeutuneesta huoneesta kaksi talaria. Jos huoneen räystäs on paljaana, vetäköön sakkoa kuusi äyriä. Jos vesi juoksee katon, seinän tahi lattian läpi, taikka jos lahoa on räystäässä, vetäköön sakkoa kolme markkaa; kelpaamattomasta ovesta markan ja savupiipusta kaksi talaria.


Saman luvun viidennen pykälän mukaan sakkojen maksu ei korjausten tekemisestä vapauta. Korjaukset on tehtävä ennen kuin omistaja kiinteistöstään luopuu.

Nämä rakennuskaaren pykälät eivät ole hakasulkeissa, kuten esimerkiksi humalan kasvatusta koskevat. Siis ihan varteen otettavat taloudellisessa toiminnassa.

Jouni Petron blogissa on kuva talon nykytilasta. Sen perusteella talareita ja markkoja sakoiksi kertyisi melkoinen keko.

Omaisuutta ei Suomessa saa miten tahansa kohdella. Siitä on paljon esimerkkejä tuoreemmassakin lainsäädännössä, tunnetuin esimerkki lienee metsälaki vuodelta 1996.

7 kommenttia:

Reijo Valta kirjoitti...

Kaiken kohtuuden nimissä sanottakoon, että luultavimmin mainituilla rakennuskaaren pykälillä ei nykyoikeuskäytännössä ole merkitystä.

Mutta kerta ne ovat olemassaolevaa lainsäädäntöä, niin noiden noudattamisella olisi moni hometalosta aiheutunut harmi ja vaiva kansalaisille välttynyt.

Hieman mietteliääksi vetää sunnuntain hesarin asuntoliitteessä ollut kertomus espoolaisen juristin omakotitalokaupoista. Tämä lainoppinut oli myynyt talon, jossa oli räystäässä ollut 'hieman hapertumaa'. Uuden omistajan tutkiessa asiaa, laho oli syönyt koko katon ja seinät myös.

Ostaja halusi purkaa kaupan, ja advokaatti siihen suostui.

Ehkä noilla rakennuskaaren pykälillä sittenkin jotakin merkitystä saattaisi olla?

jpetro kirjoitti...

http://jpetro.wordpress.com/2008/08/29/jatkoa-seuraa/

Tuossa tarkempi kuva Hinkkasesta.

Reijo Valta kirjoitti...

Eilen Etelä-Saimaassa kerrottiin, että ympäristöministeriö oli kumonnut Hinkkasen talon suojelupäätöksen.

Perusteet päätökselle olivat mitä kummallisimmat:

Suojelupäätöksen purkamista ministeriö perusteli sillä, että alkuperäisestä rakennuksesta on enää vähän jäljellä. Kauppa- ja Raastuvankadun kulmassa olevan rakennuksen neljä alinta hirsikerrosta on mädäntynyt katutason alapuolella, koska katutasoa on nostettu huomattavasti alkuperäisestä tasostaan.

Ministeriössä ei taida olla minkäänlaista käsitystä hirsitalojen normaalista hoidosta tai ihmisten toiminnan vaikutuksesta syntyvästä kulttuurikerroksesta.

Suomessakin on keskiajalta olevia puurakennuksia, joissa vanhimmatkin hirret ovat 1600-luvulta. Hirsien vaihtaminen ja etenkin alimpien (ns. kengittäminen) on normaalia kunnossapitoa. Japanissa on tuhatvuosia huolella vaalittuja puutemppeleitä, joissa yksikään puuosa ei ole 30 vuotta vanhempi.

Katutasoa ei ole "nostettu", vaan se nousee ihmisten toiminnan mukana. Turussa kulttuurikerros on yli kuusi metriä paksu. Metrin ja kymmenen sentin nousu Lappeenrannassa on 1800-luvulta tähän päivään aivan normaali kulttuurikerroksen kasvu. Sama on tapahtunut kaikissa muissakin kaupungeissa.

Jos Hinkkasen taloa olisi hoidettu ja kunnostettu normaalien käytäntöjen mukaan, talo olisi noussut tienpinnan mukana. Sen perustuksia oli vahvistettu ja nostettu katuremonttien kanssa.

Tänään Etelä-Saimaa kertoo, että Museovirasto ei niele päätöstä.
Museoviraston rakennetun kulttuurin yksikön päällikkö Mikko Härö on aivan oikeassa, että tällainen vanhojen rakennusten normaalin hoidon sivuuttava päätös on vietävä Korkeimman Hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Jos päätös jää näin voimaan, mikä tahansa suojeltu rakennus voidaan koska tahansa purkaa.

Reijo Valta kirjoitti...

Hinkkasen talo tulee alkuvuoden mittaan katoamaan, kertoo Etelä-Saimaa.

Museovirastolla ei ollut aseita valittaa ympäristöministeriön päätöksestä, koska se perustui ns. tarkoituksenmukaisuuteen.

Tämä tietää surullisia aikoja suojelukohteille. Ne saa siis ihan vapaasti jättää huoltamatta, korjaamatta ja yksin ulos.

Ja sitten purkaa, luvan kera.

Reijo Valta kirjoitti...

Tänään Helsingin Sanomissa kootaan yhteen Hinkkasen talon vaiheita viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Lähipäivinä puskutraktorit tulevat. Kommentissa jutun kirjoittaja Leena Härkönen sysää syyn kaupungille:

Vastaavat episodit voitaisiin välttää, jos kaavoitus pysyisi ajan tasalla tai jopa aikaansa edellä.

Eilisessä Hesarissa (ja perjantai-iltana netissä) museoviraston pääjohtaja mm. moitti kuntia liiallisesta purkamishalusta.

Nyt kun purkamiskynnystä on vielä ympäristöministeriössä madallettu, niin, niin mitä?

Ymmärrystä vanhaa kohtaa soisi löytyvän, runsain mitoin.

Mitään estettä ei sillekään olisi, että Vilhu päättäisi korjata ja remontoida talon matalaksi ajamisen sijaan.

Reijo Valta kirjoitti...

Nyt se lähti.

Reijo Valta kirjoitti...

Hyvät Nurmijärven kunnan viranhaltijat!

Huomaan, että te etsitte tietoja miten suojelupäätöksen saisi purettua.

Älkää etsikö!

Teidän velvollisuuksiinne kuuluu huolehtia siitä, että tehtyjä päätöksiä noudatetaan. Ei niiden kiertäminen tai salakavala noudattamatta jättäminen.

Siis suojelkaa kulttuuriperintöänne, älkääkä pyrkikö sen hävittämiseen.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset