Lokakuussa on kulunut vuosi, kun Ruotsi siirtyi porvarikomentoon. Kääntymää pidettiin historiallisena, kuten politiikassa on monia asioita tapana pitää. Itseasiassa Ruotsissa on toisen maailmansodan jälkeen yhtä monta sosialidemokraattista ja 'ei-sosialistista' pääministeriä. Porvarien valtakaudet ovat vain jääneet perin lyhyiksi.
Joskus Ruotsin Kekkoseksi luonnehdittu Tage Erlander (kuva) oli pääministerinä 1946-1969 ja häntä virassa seurasi Olof Palme (1969-1976, 1982-1986). Palmen kauden katkaisivat keskustalainen Thorbjörn Fälldin (pääministeri kahdesti, 1976-1978 ja 1979-1982) ja liberaalisen kansanpuolueen Ola Ullsten (1978-1979).
Palmen murhan jälkeen maan johtoon nousi Ingvar Carlsson (1986-1991 ja 1994-1996), jonka kauden katkaisi nykyinen ulkoministeri Carl Bildt (1991-1994). Göran Perssonin (1996-2006) jälkeen Ruotsin pääministerinä on ollut maltillisen kokoomuksen Fredrik Reinfeldt (2006- ).
Reinfeldtin alkutaival oli poliittisten skandaalien täyttämä, iltapäivälehtien unelma. Kaksi ministeriä, ulkomaankauppaministeri Maria Borelius ja kulttuuriministeri Cecilia Stegö Chilò, erosi hallituksesta viikon mediaprässin jälkeen pimeän työvoiman käyttämisen ja TV-luvan maksamatta jättämisen vuoksi. Borelius erosi myös kansaedustajan tehtävästä, kun lehdistö alkoi tutkia hänen perheensä käyttämän asunnon ja huvilan omistavia kanaalisaarille rekisteröityjä yhtiöitä.
Eronneiden lisäksi myös muilta ministereiltä oli jäänyt tv-lupia maksamatta ja lastenhoitajille oli maksettu palkkaa pimeästi. Nämä miessukupuolta edustavat ministerit ovat edelleen viroissaan.
Tämä nyt vain nousi mieleen, kun pohdin Moderaattien suomalaisen veljespuolueen tasa-arvotupovaateita.
