maanantai 19. helmikuuta 2018

Tehokkuus


Tieteen termipankissa tehokkuus määritellään talouden toimivan tehokkaasti, kun se saa aikaan mahdollisimman suuren tuotoksen annetuilla voimavaroilla ja teknologialla. Perusmääritelmässä ei oteta lainkaan kantaa siihen, että onko kyse julkisesta tai yksityisestä taloudesta. Tehokkuuden määrittää mahdollisimman suuri tuotos.

Viimeiset pari vuosikymmentä on toistettu mantran omaisesti yksityisen sektorin tekevän kaiken tehokkaammin. Tälle on olemassa yksi hyvä peruste: yksityinen sektori voi laskuttaa hyväksytymmin paljon enemmän kuin julkinen sektori. Edelleenkin valtion ja kuntien liikelaitosten toimintaa arvioidaan eri periaattein kuin yksityisiä.

Julkisten toimijoiden voitontuottoa, tuotoksen maksimointia, pidetään pahana asiana. Hyvin usein puhutaan piiloverotuksesta, kun julkinen laitos perii kustannukset ylittäviä maksuja kuluttajilta ja muilta asiakkailta. Takavuosina termi tuli tutuksi erityisesti kunnallisten sähkölaitosten toimintaa arvioitaessa.

Yksityisiin sähköntuottajiin samanlaista ajattelua ei sovellettu. Voittoa tuottava sähkölaitos oli onnistuneesti hoidettu firma.

Yksityisen sektorin tehokkuudesta alettiin puhua erityisesti 1990-luvun alussa. Pääasiallisena syynä siihen oli mobiilipuhelimien ja tekstiviestien yleistyminen. Yksittäisen tekstiviestin tuotantokustannukset olivat alle pennin. Kuluttajalta siitä kuitenkin voitiin laskuttaa markka. Tekstiviestit olivat uusi keksintö ja niitä pidettiin ylellisyystuotteina. Siksi olikin sopivaa laskuttaa niistä reippaasti.

Suurin puhelinalan toimija Suomessa oli valtio Posti- ja telelaitoksen kautta. Jos poliittisesti tilanne olisi pidetty samana, niin tekstiviestien käytön arkipäiväistyessä tuotantokustannusten ja laskutetun summan epäsuhta olisi taatusti kohdannut suurta vastustusta. Oliko oikein, että valtio piiloverotti matkapuhelimien käyttäjiä näin reippaasti?

Poliitikot ratkaisivat erottamalla telepuolen omaksi liikelaitoksekseen ja yksityistämällä sen. Sonera yksityisten ihmisten omistamana osakeyhtiönä pystyi helposti jatkamaan rahastusta tekstiviesteillä "markkinaehtoiseen" hintaan. Sähkön osalta sama toteutettiin luomalla yksityistetty Fortum.

Näissä tapauksissa yksityinen oli kieltämättä "tehokkaampi" toimija. Pääosan tehokkuudesta synnytti ihmisten halukkuus maksaa yksityiselle paljon enemmän kuin julkiselle toimijalle.



torstai 15. helmikuuta 2018

Mikki-ukki muistelee


Tebo
Huimapää Mikki
Sanoma Media 2017


Ranskalainen Glénat-kustantamo on onnistunut saamaan oikeudet Mikki Hiiri -tarinoiden tekemiseen. Se on tilannut oman maansa kärkikastiin kuuluvilta sarjakuvantekijöiltä omia muunnelmia klassisesta sarjakuvahahmosta. Näistä albumeista on nyt suomennettu kolme, viimeisimpänä Tebon Huimapää Mikki. Loiselin Zombi-sumpista kirjoitin aikaisemmin Kvaakkiin.

Tebon tarinallisissa kehyksissä Mikki on vanha ukki (tai oikeastaan isosetä), joka kertoo nuorelle sukulaiselleen Nortille juttuja omista huimista seikkailuistaan. Nortti suhtautui vanhan sedän horinointiin terveen epäilevästi.

Mikki on Tebon käsittelyssä ikäisensä vanha mies. Koko 1900-luvun ajan tekijänoikeuksien suoja-aikaa pidennettiin Mikki Hiiren ikääntymisen mukaan. Tällä tietoa varhaisimmat Mikki-piirretyt vapautuvat tekijänoikeuksista vuonna 2024. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan uutta pidennystä ei enää tule. Toisaalta Disneyn lakiosasto on saanut sementoitua hahmojensa tavaramerkkioikeudet niin vankasti, ettei tekijänoikeuksien vapautuminen juurikaan muuta nykytilannetta. Hiiret ja Ankat pysyvät tiukasti yhtiön hallinnassa.

Glénatin julkaisemissa Mikki-kirjoissa on pidetty kiinni varhaisen Mikin hieman anarkistisistakin ominaispiirteistä. Kukin tekijä on käsitellyt näitä omalla tavallaan. Tebon Mikin seikkailuihin tulee jännitettä sukupolvien välisen kuilun kautta. Nortti on tuon tuostakin kyseenalaistamassa isosedän turinointia.

Mikki tarinoissaan selvittää vanhan kultakaivoksen salaisuuden, pelastaa suistomaan vangit, välittää rauhanviestiä, toimii kaakaogansterina kieltolain aikana ja käy kuussa Akun kanssa. Jokaiseen tarinaan liittyy yksi tai useampia koko aukeaman kokoista kuvaa, joissa seikkailu pääsee huimiin visuaalisiin mittasuhteisiin.

Mikistä on moneksi toteamuksella taidettiin joskus nimetä Aku Ankan taskukirja. Siinä taskarissa Mikki ei esittäytynyt kovinkaan monipuolisena hahmona. Näissä Glénatin kirjoissa moninaisuus tulee paljon laajemmin esille, vaikka lähtökohdat ovat pitkälti samat.


* Kvaakissa on keskusteltu Glénatin kirjoista


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset